Nonni. Tuntuu mahtavalta olla jatkossa neljännen (4.) liven jälkeen! Ennenkuin alan kertomaan omia tuntemuksia STAGE-taipaleesta, haluun kiittää IHAN KAIKKIA jotka on a) äänestäny Cynkkaria b) ollut tukena reissun aikana. On aivan ihanaa huomata, kuinka moni välittää meidän porukasta täysillä!
Muistan, kun näin ekan kerran STAGEn mainoksen teeveestä. Ajattelin heti, että ''HEI! Cynkkarilta löytyis varmaan innostusta tähän hommaan!''. Otin STAGEsta selvää hieman enemmän, ja seuraavana päivänä koulussa kerroinki siitä muutamille. Itelle tuli yllätyksenä se, että moni rinnasti sen heti samantien Suomen Idolsiin, X-factoriin ja Talenttiin. Hassua, että ennakkoluuloista huolimatta meidän omaa musikaalia Forest Campia on työstetty helmikuusta tähän päivään asti. Paljon on keretty kokea: tuskaa, hassuja juttuja, riitoja, empatiaa ja mahtavaa ryhmässä pelaamista. Kaikki me ollaan opittu, että vaikka niitä ylämäkiä tulee ja todella paljon, niin ylämäen jälkeen seuraa aina alamäki. Jokainen meistä on kasvanu henkisesti ja meidän STAGE-porukka on mulle ku toinen perhe täynnä veljiä ja siskoja. Me ollaan niin paljon yhdessä, oon saanu tutustua aivan ihaniin persooniin ja jos en nää meidän porukkaa 24 tuntiin niin ikävä iskee. Ajatus siitä, että STAGE loppuu kauhistuttaa, koska elämä on pyöriny muutaman kuukauden ajan sen ympärillä todella tiiviisti. Iskee varmaan jonkinlainen tyhjiö elämään? Kuka tietää!
Sen lisäks, että CYG on tosi tiivis porukka, ollaan heitetty läpyskää myös muiden koulujen kanssa. STAGEn huono puoli on se, että siitä putoo kouluja, mikä tarkottaa sitä, että niitä ihania tyyppejä muista kouluista ei ehkä nää pitkään aikaan. Jos multa kysytään, niin aion ainakin olla yhteyksissä uusiin tuttaviin ja aion myös nähdä niitä sitten kun tää kiireinen elämäntyyli vähän rauhottuu! Se on niin ihana tunne, kun bäkstagella voi jammailla kaikkien kanssa ihan huolettomasti! Koulujen välinen kilpailu on todella hyväntuulista eikä siellä vedetä viivaa lattiaan noi on vihollisia niille ei puhuta-periaatteella. Ei todellakaan! STAGEn ansiosta oon saanut melekosen läjän uusia ihania tuttuja, kavereita ja ystäviä joista oon yhtä onnellinen kun Granlundin ilmaveivistä. Keskiviikkoisin liven jälkeen, kun pitäis lähtee studiolta, sitä vaan kummasti yrittää pitkittää lähtöä tuusailemalla kaikkea epäollennaista (esim. haahuilemalla pitkin studiota ''etsien jotakin''). Ei sieltä halua lähteä, koska viikko on ainakin mulle aika pitkä aika odottaa seuraavaa STAGE-reissua.
Viime livestä voin valottaa pikkusen kulissien takaa: Vaikka mulle sattukin pieni äksident, mulle tuli niiiiin hyvä fiilari siitä, että porukka tsemppas mua vaikka kuinka kauan aikaa, roudas mulle jääpalapussia, särkylääkettä, nenäliinaa ja ruokaa, piti mua kädestä kiinni ja lohdutteli eli piti huolta kaikin puolin. Porukalla tarkoitan siis meidän omaa STAGE-jengiä, muita STAGE-kouluja, puvustajia meikkaajia hiuksienlaittajia, kaikenmaailman assistentteja, Marcoa, opettajia ja Arjaa. Ootte kaikki ihan lempparia!
Kilpailu kiristyy, aikataulu tiukkenee ja deadline tulee aina vaan nopeemmin vastaan. Jäljellä on enää VAAN kolme (3) koulua, ja musta tuntuu et kuka tahansa meistä voi pudota. Tässä ei nyt veikkailut auta, sen näkee sitten ensi viikolla ketkä jää vielä stagelle! Vaikka ei päästäiskään finaaliin......ei se ees harmittais niin paljoa. Meitsillä on ollu törkeen kivaa ja en kyllä vaihtais päivääkään pois!
Päätän meikän vetistelyt tähän, mutta jos TE siellä näytön toisella puolella haluutte vetistellä ja vielä hyvästä syystä, niin katsokaa
http://www.nelonen.fi/ohjelmat/stage/ohjelman-etusivu tuolta koulujen 4. kohtaukset!
Terkuin,
Mimi :---)
