akkujen latausta ja kuulumisia

Huhhuh ja hei!

Me ollaan nyt kaikki neljän päivän lomalla treenauksesta. Loma tuli meille tarpeeseen, koska töitä on paiskittu ihan sikana. Nyt kun saadaan levättyä niin ollaan perjantain treeneissä sitten taas kuin uudesti syntyneitä!

On TODELLA vaikea  ajatella että ensi-iltaan on pikkusen reilu viikko!!! 

Meidän työtahti on viime aikoina ollut kova, ja ollaankin treenattu melkein joka päivä kolmesta neljään tuntia.

Toissa treeneissä me saatiin ah-niin-ihanan Arjan puvut kokeiltavaksi Adele-kohtaukseen (Ne samat mitkä meillä telkkarissakin oli) mutta tehtiin muutamia muutoksia koskien sitä, kuka mitäkin pukua sitten tulee pitämään. Tuli ihan STAGE-kevät mieleen kun tytöt juoksi ympäri koulua mekoissaan ja kääntyili peilin edessä!

Samoissa treeneissä Oliver, Räikkä, Anski ja Johan kävi koulun studiossa äänittämässä "nauru-nauhoja". Se mitä tämä tarkoittaa, selviää sitten itse showssa ;) Venla ja Meritta kävi treenauttamassa meidän tulevaa tausta-bändiä ja bändi on kuulemma mielettömän loistava!

 Sitten seuraavaan. Kuten kaikki varmasti ovatkin kuulleet:  KAIKKI LIPUT OVAT LOPPUUNMYYTY.

(Itseasiassa ne myytiin kolmessa tunnissa, ja linjat oli tukossa koko ajan!)

Mahdollisista peruutuspaikoista ilmoitetaan facebookissa yhteisössä nimeltä Stage - Cynkkari Jyväskylä.

 

Jos sulla kuitenkin lippu on jo varattuna, niin muistakaa että ensi viikolla alkaa sitten lippujen maksu ja lunastus cynkkarin lukiolla!

Uudet komeat leiriläiset Rasse ja Pietari

Ylhäältä alas: Paavo, Pietari ja Rasse

Oikein mahtavaa syyslomaa kaikille, kenellä se nyt sattuu olemaan!

Suurella sydämmellä; Forest Camp

forest camp- liput nyt varattavissa!

Mahtavuutta !
Nyt se on vihdoin tapahtunut. LIPPUJA MUSIKAALIIN VOI ALKAA VARAAMAAN!

Lippuja voi varata numerosta: 040 341 4650 joka päivä klo 16-20! Olkaa nopeita, sillä lippuja on rajoitettu määrä. Lippujen hinnat ovat 4e lapsilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä ja 10e muilta immeisiltä. Elikkäs ei paha hinta pulitettavaksi siihen nähden mitä tulette näkemään! Nyt kaikki joukolla laittakaa puhelinlangat laulamaan, liput menee nopeesti!
Vielä kerran muistutettavaksi mihin ajankohtaan ootte itellenne lippuja varaamassa, eli one more time: Torstai 27.10 klo 19 ja Perjantai 28.10 klo 19 ovat kyseiset ajat!
Tuokaa vaikka pikkusisarus/kummilapsi/naapurinlapsi/mummo/äippä/poikaystävä/koko suku viihtymään Aalto-salille yhdessä kanssasi!

Eihän tälle voi kun hymyillä ja näyttää peukkua! ;)

                          Oikein lämpimästi tervetuloa kaikenmoiset otukset ja tyypit!

<3: Leiriläiset ja leirinjohtajat

HERÄTYS!

Heippa kaikki! Päätin ottaa kunnian kirjoittaa ensimmäisen kirjoituksen tänne pitkään aikaan, ja kertoa teille lukijoille vähän että missä mennään.
Kuten varmasti kaikki ovat kuulleet, - Meidän musikaaliin esitykset ovat nähtävissä Jyväskylän aalto-salilla  to 27.10 ja pe 28.10. Lippuja voi varata numerosta joka tukee huomenna eli maananataina julkisuuteen! Olkaa sit tarkkana ku porkkana, ne tulee menee nopeesti!

Meidän vapaa- aika on mennyt lähinnä treenaamiseen,  sillä muutoksia on tehty musikaalin kohtauksiin, ja meillähän on kolme uutta stage-poikaa meidän perheessä nykyään, joille on täytynyt näyttää leirin rutiinit!

Me ollaan kaikki aivan innoissamme siitä, että me ollaan nyt oikeasti tehty tää itse.
Meidän vastuuopettajilla ei oo juuri ollut ollenkaan aikaa paimentaa meitä, joten meidän on täytynyt olla oman itsemme ohjaajia koko tän treeni-ajan! Se on vaikeampaa kun mitä me kuviteltiin, mut hienosti me ollaan edetty ja oon tosi ylpeä jokaisesta.

Mitä sitten aalto-salilla tulette näkemään? Keväällä pyörineestä STAGE-ohjelmasta tullaan näkemään tutut kohtaukset, - jotkut niistä hieman muunneltuna. Myös uusia kohtauksia ja hahmoja nähdään. Tarinaa on syvennetty moneen eri suuntaan. Sä et haluu missata tätä!!!


<3Pirjo Räikkä

Mahotonta menoa!

Nonni. Tuntuu mahtavalta olla jatkossa neljännen (4.) liven jälkeen! Ennenkuin alan kertomaan omia tuntemuksia STAGE-taipaleesta, haluun kiittää IHAN KAIKKIA jotka on a) äänestäny Cynkkaria b) ollut tukena reissun aikana. On aivan ihanaa huomata, kuinka moni välittää meidän porukasta täysillä!

Muistan, kun näin ekan kerran STAGEn mainoksen teeveestä. Ajattelin heti, että ''HEI! Cynkkarilta löytyis varmaan innostusta tähän hommaan!''. Otin STAGEsta selvää hieman enemmän, ja seuraavana päivänä koulussa kerroinki siitä muutamille. Itelle tuli yllätyksenä se, että moni rinnasti sen heti samantien Suomen Idolsiin, X-factoriin ja Talenttiin. Hassua, että ennakkoluuloista huolimatta meidän omaa musikaalia Forest Campia on työstetty helmikuusta tähän päivään asti. Paljon on keretty kokea: tuskaa, hassuja juttuja, riitoja, empatiaa ja mahtavaa ryhmässä pelaamista. Kaikki me ollaan opittu, että vaikka niitä ylämäkiä tulee ja todella paljon, niin ylämäen jälkeen seuraa aina alamäki. Jokainen meistä on kasvanu henkisesti ja meidän STAGE-porukka on mulle ku toinen perhe täynnä veljiä ja siskoja. Me ollaan niin paljon yhdessä, oon saanu tutustua aivan ihaniin persooniin ja jos en nää meidän porukkaa 24 tuntiin niin ikävä iskee. Ajatus siitä, että STAGE loppuu kauhistuttaa, koska elämä on pyöriny muutaman kuukauden ajan sen ympärillä todella tiiviisti. Iskee varmaan jonkinlainen tyhjiö elämään? Kuka tietää!

Sen lisäks, että CYG on tosi tiivis porukka, ollaan heitetty läpyskää myös muiden koulujen kanssa. STAGEn huono puoli on se, että siitä putoo kouluja, mikä tarkottaa sitä, että niitä ihania tyyppejä muista kouluista ei ehkä nää pitkään aikaan. Jos multa kysytään, niin aion ainakin olla yhteyksissä uusiin tuttaviin ja aion myös nähdä niitä sitten kun tää kiireinen elämäntyyli vähän rauhottuu! Se on niin ihana tunne, kun bäkstagella voi jammailla kaikkien kanssa ihan huolettomasti! Koulujen välinen kilpailu on todella hyväntuulista eikä siellä vedetä viivaa lattiaan noi on vihollisia niille ei puhuta-periaatteella. Ei todellakaan! STAGEn ansiosta oon saanut melekosen läjän uusia ihania tuttuja, kavereita ja ystäviä joista oon yhtä onnellinen kun Granlundin ilmaveivistä. Keskiviikkoisin liven jälkeen, kun pitäis lähtee studiolta, sitä vaan kummasti yrittää pitkittää lähtöä tuusailemalla kaikkea epäollennaista (esim. haahuilemalla pitkin studiota ''etsien jotakin''). Ei sieltä halua lähteä, koska viikko on ainakin mulle aika pitkä aika odottaa seuraavaa STAGE-reissua.

Viime livestä voin valottaa pikkusen kulissien takaa: Vaikka mulle sattukin pieni äksident, mulle tuli niiiiin hyvä fiilari siitä, että porukka tsemppas mua vaikka kuinka kauan aikaa, roudas mulle jääpalapussia, särkylääkettä, nenäliinaa ja ruokaa, piti mua kädestä kiinni ja lohdutteli eli piti huolta kaikin puolin. Porukalla tarkoitan siis meidän omaa STAGE-jengiä, muita STAGE-kouluja, puvustajia meikkaajia hiuksienlaittajia, kaikenmaailman assistentteja, Marcoa, opettajia ja Arjaa. Ootte kaikki ihan lempparia!

Kilpailu kiristyy, aikataulu tiukkenee ja deadline tulee aina vaan nopeemmin vastaan. Jäljellä on enää VAAN kolme (3) koulua, ja musta tuntuu et kuka tahansa meistä voi pudota. Tässä ei nyt veikkailut auta, sen näkee sitten ensi viikolla ketkä jää vielä stagelle! Vaikka ei päästäiskään finaaliin......ei se ees harmittais niin paljoa. Meitsillä on ollu törkeen kivaa ja en kyllä vaihtais päivääkään pois!

Päätän meikän vetistelyt tähän, mutta jos TE siellä näytön toisella puolella haluutte vetistellä ja vielä hyvästä syystä, niin katsokaa http://www.nelonen.fi/ohjelmat/stage/ohjelman-etusivu tuolta koulujen 4. kohtaukset!

Terkuin,
 Mimi :---)

Young Folks

Jos joku olis kertonut mulle pari vuotta sitten, että tuun laulamaan, tanssimaan ja näyttelemään Nelosen suorissa lähetyksissä, olisin nauranut päin naamaa ja todennut että älä nyt hulluja puhu. En olis vielä yläasteella voinut kuvitellakaan rohkenevani laulamaan sooloa tv-kameroiden eessä, mutta never say never... Ja lopulta jännitys live-lähetyksissä ei ookaan ollu lähellekään niin paha mitä aluks pelkäsin! Kaiken kaikkiaan oon ihan äärettömän ylpeä kaikista Cynkkarin - ja muidenkin koulujen - esiintyjistä. On jo saavutus itessään nousta sinne lavalle, etenkin kun suurimmalla osalla meistä ei oo mitään vastaavaa aiempaa kokemusta!

Musta tuntuu, etten vielä voi ihan tietääkään miten mahtava juttu stage on mulle ollut. Jo nyt huomaan, et oon kehittynyt ihan älyttömästi monessa asiassa ja saanut itsevarmuutta saavikaupalla lisää. Tällasta kokemusta ja siitä saatavia hyötyjä ei voi ostaa rahalla, joten olo on jokseenkin tällanen koko ajan: :)))))))))))))))))) Jatkuvan pienen paineen alla työskentely ja tuntemattomien ihmisten eessä esiintyminen on pakottanut mut ylittämään itteni päivä toisensa jälkeen, ja siihen haluun jatkossakin elämässä pyrkiä koko ajan! Yks ihan upeimmista asioista koko Stagessa on ollut tunnelma live-päivinä studiolla. Tuntuu mielettömältä huomata, että ympäri Suomea löytyy niin monia samanhenkisiä ihmisiä - jotka kaiken lisäks on paljastunut älyttömän kivoiksi tyypeiksi! Koska live-esityksiä varten tehty työ on hoidettu jo edellisen viikon aikana koululla, voi lähetyspäivänä lähinnä tutustua uusiin ihmisiin, saada kavereita muista kouluista ja pitää hauskaa yhdessä. Musta olis mahtavaa nähä muiden koulujen porukkaa vielä myöhemminki ja uskon, et varmasti joitain tuun näkemäänkin! Varmaa on ainakin se, että jos en ite oo Peacockin lavalla tänä kesänä, niin vähintäänkin katsomosta mun voi bongata, voitti sit mikä koulu tahansa.

Mun mielestä Cynkkarin vahvuutena on ainakin, et jokainen seisoo 100% Forest Campin takana ja ollaan ylpeitä kaikesta mitä saadaan aikaan. Kaikki meijän porukassa on aika vahvoja persoonia, mut yhteisen päämäärän vuoksi ollaan onnistuttu tekemään tosi hyvin yhteistyötä ja kompromissejakin. Seurauksena on, että välillä melkein hävettää miten vähän ehin nykyään nähä ketään muita läheisiä. Lähes jokapäivänen treenaaminen ja kaks Helsinki-päivää viikossa imee voimat aika loppuun, ja valitettavan usein niinä harvoina vapaahetkinä tekee mieli vaan tulla kotisohvalle makoilemaan ja olla tekemättä mitään. Ja treenien ulkopuolellakin stagejutut pyörii päässä 24/7. Onneks mulla on maailman ihanin lähipiiri, joka kannustaa ja ymmärtää, että tää on se mitä rakastan tehdä. Täytyy toivoo, et myös opettajat ymmärtää esimerkiks sen, että pääsen tässä jaksossa enkun tunneille tasan 1h viikossa.......:D

Tällä hetkellä ootan et päästäis taas Helsinkiin, mutta samaan aikaan pelkään etten ehi saada itteeni kuntoon siihen mennessä. Yskä, nuha, kurkkukipu, väsymys, vetämätön olo ym. ihanuudet lisää jännitystä ens lähetykseen, enkä oo ainoo joka näiden kanssa joutuu taistelemaan. Nyt ois melkolailla huonoin mahollinen aika menettää ääni tai tulla kuumeeseen, joten koitan pysytellä kiltisti kotona lauantain (vapaa)illan katellen Topi ja Tessu-leffaa telkkarista ja juoden jotain kuumia lääkelitkuja... Kevät on paha ajankohta tällaselle ohjelmalle, kun puolet porukasta on flunssassa ja toinen puoli kärsii allergiaoireista. Enivei hyvä fiilis silti! Vaikka TV-esiintyminen on aika kaukana glamourista, on se silti ihan hitsin kivaa. Ja kyllähän se aika luksusta on, kun kerran viikossa saa ammattilaisten hoitaman meikin ja hiukset! Myös puvustajat on hirmu kivoja tyyppejä, samoin Marco on ihana, Arjasta puhumattakaan!

Ennen kun rupeen luettelemaan kaikki kivat ihmiset (mikkien laittajat on muuten hauskoja myös!) niin ehkä parempi lopettaa. Toivottavasti jaksaisitte äänestää ja auttaa meijät jatkoon, siitä maksimisuuri kiitollisuus <3 Tänä keväänä ei oo tarvinnut ainoastaan unelmoida elämää, vaan oon päässyt oikeasti elämään unelmaani!

-Venla-

Sä lähet vaan huutaa sen!

Voi pojat ja tytöt kanssa. On ollu semmosta menoa tässä siitä lähtien kun suorat alko et alta pois. Toista kertaa päästiin jatkoon mikä on ihan mieletöntä! Aina on tottunut kattomaan telkkarista kun ne jännittää muissa TV-ohjelmissa että pääseekö jatkoon, ja oon AINA miettinyt että tietääköhän ne etukäteen ne tulokset. Sitte nyt on itse samassa tilanteessa eikä niitä tuloksia TODELLAKAAN tiedä etukäteen! Ekalla pudotuskerralla mulla oli aika varma fiilis, kun oltiin saatu niin hyvää palautetta ja omastakin mielestä kohtaus meni nii hyvin ettei olisi ollu ees häpeä pudota. Mut kolmosen jälkeen oli jotenkin semmonen jännittävä olo, kun seiso siinä lavalla. En muistanu koko vedosta mitään ja oli samalla huono olo ja pyörrytti ja oli vessa hätä ja sattu päähän jalkaan ja taskuunkin. Puristin Kallen kädestä varmaan tunnon pois, ja Juuson kylkikin sai kyytiä (EI KYYTIÄ!). SE TUNNE kun kuulee ’’Cygnaeuksen lukio’’ OIKEIN lausuttuna Ellenin suusta. Ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, taitaa tulla molempia.

Mulla on tosi hyvä fiilis meidän työstä ja panoksesta. Oon ite aina haaveillu suurista lavoista, en ehkä niinkään siitä julkisuudesta ja kuuluisuudesta vaan siitä että ihmiset näkee että nautin lavalla olosta. Mahtavinta on positiivinen palaute mitä tulee läheisiltä ennen lähetystä, ja tuntemattomilta sen jälkeen. Musta tultiin ottamaan eilen kuvia ja pienet tytöt tuli kehumaan lauluääntäkin! Siinä tulee niin jotenkin pieni olo ja arvostettu myöskin, kun ihan tuiki tuntemattomat on niin ihania ja ystävällisiä, ja ne tulee vilpittömästi kertomaan kohteliaisuuksia. Sitten ultimatesuperparas fiilis on se, ettei tarvitse hävetä meidän kohtauksia. En ikinä oo miettiny et ’’ei tää oo kyllä tarpeeksi hyvä’’ tai että ’’vitsi kun meidän olis pitäny tehä noin’’. Meidän kohtaukset on IHAN meidän näköisiä, ja ne paranee kerta kerralta. On niin uskomattoman ihanaa miettiä ensviikon suoraa lähetystä, kun tiedän jo nyt että meillä on mielettömät kohtaukset. Ja kaikki on täysillä mukana eikä kukaan oo ylimielinen ja kaikki on kaikkien kavereita ja jos joku kaatuu tai tippuu nii 15 ihmistä on valmiita nostamaan sen ylös.

Mun piti kirjottaa semmonen rakentava, miinuksia ja plussia täynnä oleva teksti, mut oon niin iloinen elämästä ja stagesta ja kavereista ja huomisista stagen allasbileistä ja koulukiertueista (ja ehkä tätä intoo lisää huomiset 18v synttäritkin..) ettei multa luonnistu ne kritiikkijutut.  Haluaisin ja toivon ja uskonkin, että meidän tekemisestä välittyy positiivisuus, se ettei me pidetä itteemme muita parempina, vaan USKOTAAN tekemiseemme ja luotetaan siihen että ollaan oikeesti hyviä. Tehdään kaikki 100% ja suorassa lisätään siihen 250%. Stage on tuonu ihania uusia kavereita ja studioille on ihana mennä ja halata vastustajia ja kilpailijoita, eikä saa enkä haluakkaan ajatella että ne on kilpailijoita ja niitä pitäis katsoa kulmat kurtussa koska ne on mahtavia kavereita ja ihania.

 

Olin aikeissa lopettaa tän tekstin jo tonne mutta taas tuli STAGE ylistystä, joten nyt lopetan.

Never regret anything that once made you smile, se on mun motto ja tiedän että tää prokkis saa mut hymyilemään vielä tuhansien vuosienkin päästä!

KAKSI ERILAISTA HELSINGIN REISSUA

MIKÄ FIILIS!

Ekasta suorasta lähetyksestä on nyt kotiuduttu takaisin JyVÄÄÄSkyLÄÄÄN, ja mua ärsyttää kun en osaa ilmaista innostustani tän blogin kautta tarpeeksi hyvin!! Parhaiten noita kahta mahtavaa Helsingissä vietettyä päivää kuvaa yksi sana: HYMY.

Tiistai lähti mukavasti käyntiin ku lurautettiin ykköskohtaus aulassa koko koululle, ja sitten nokka kohti Helsinkiä ja ekaa suoraa. Meidän pienessä 20 hengen minibussissa oli tiivis tunnelma, mutta se ei tuntunut haittaavan. Kaikkien 16 esiintyjän, kahden opettajan ja yhden mediatiimiläisen naamat oikein hehku ilosta, jännityksestä ja innostuksesta! Tiistai menikin studiolle saavuttua yhdessä hujauksessa omaa kohtausta harjoitellessa ja TYKin treenejä seuraillessa, ja kohta olikin aika lähteä viemään kamoja hotellille ja MÄKKIIN (<3)! Vedettiin taas meijän überhienot I<3CYG -paidat niskaan ja metroon. Mäkkiruokaa vedettiin sitten napaan luvattoman isot määrät (ja vielä koulun piikkiin!) ja sitten nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna sitten aloitettiin päivä SAIRAAN HYVÄLLÄ BUFFETAAMUPALALLA, ja eikun studiolle. Nyt nähtiin ekaa kertaa muutkin koulut! Hassuahan se oli, kun kahden ekan jakson kisakatsomoissa oltiin niitä ihmisiä nähty, mutta nyt oltiin oikeesti niiden kanssa siellä värikkäällä backstagella ja hiuksissa ja maskissa. Koko päivä tuntui kestävän ihan sairaan kauan, kun odottelua tuli pakosti aika paljon kun siellä studion pienissä tiloissa hääräs ympäriinsä ehkä parisataa ihmistä. JA SIELLÄ OLI MUUTEN KUUMA. Mutta voi sitä mahtavuutta kun ooteltiin kenraalin alkua backstagella, ja jutskailtiin muitten koulujen kaa! Tuntui, että mihin tahansa kävelee niin joka paikasta kuulee kun meidän ”murretta” pilkataan. Mitä murretta? Kenraalin jälkeen sitten kuvailtiin vähän puffeja ja muuta, ja voi huhhuh. Kaikki, jotka on joskus ollu teatterilavalla, tietää miten kuuma siellä on. Nyt mieti se kuumuus, lisää vierellesi 99 muuta ihmistä ja kerro valojen määrä ja kuumuus viidelläkymmenellä, ja kuvittele tanssivasi ja hyppiväsi samalla. No, eipä ainakaan palellu.

Nyt vielä lyhyt hehkutus siitä suorasta. Kuvittelin jotenkin että se olis sairaan pelottavaa laulaa ja tanssia ison liveyleisön ja telkkarikameroitten edessä. Loppujen lopuks, kun live alkoi ja astuin lavalle niin en miettiny mitään muuta kun sitä että en halua pois täältä. Jännitystä oli vähän ilmassa vielä backstagella, mutta sitten kun tuli meijän vuoro mennä lavalle vetää ykköskohtaus, saman tien kun astuin lavalle niin se oli poissa. Ja sen näki muidenkin naamasta, että ME KUULUTAAN TÄNNE. Ykköskohtaus vedettiin mielettömällä tunteella ja kuitenkin sopivan rennosti. Palautteestakin oltiin ihan sairaan tyytyväisiä, ja kun astu lavalta takas backstagelle, niin ainut ajatus oli, että TOI OLI NIIN KIVAA, haluun tehdä tätä aina!

Nyt on pari päivää väsyttänyt niin paljon että huhhuh. Hyvällä fiiliksellä lähdetään kuitenkin kohti toista suoraa, kovaa treeniä ja sopivasti kivaa, eiks je! Pakko vielä sanoa, että oon vaan niin ylpee meijän stageperheestä. Oon oikeesti maailman onnellisin ihminen, kun saan olla osa tätä porukkaa ja tätä juttua. Oon saanu parissa kuukaudessa 6 veljeä ja 9 siskoa lisää (Mira jos luet tätä nii oot silti edelleen mun lempparisisko, älä ota nokkiis ;)!

Kaikille muille haluun sanoa, että me eletään nyt meijän unelmaa. Ja te ootte niitä, jotka auttaa meitä eteenpäin. Joten nyt sitä puhelinta soimaan ja tekstareita lähettelemään! Me annetaan kaikkemme, pallo on teillä! Äänestäkää siis meidät jatkoon:
soita 0700-79243 (0,99 eur + pvm/puhelu)
lähetä viesti 3 numeroon 17224 (0,95 eur/viesti)

Pus!

Roosa

 ***

Ankaraa fanitusta @ Stage studios

Päivää oli odotettu ja valmisteltu kauan -tai no, banderollien maali oli varmaan just ja just kuivunut.. mutta sitten se päivä vaan tuli! Urhea neljäntoista (tai jotain sinne päin) hengen fanijoukko aloitti taipaleensa Jyväskylän Matkakeskukselta keskiviikkona 27.4.2011 klo 12:45. Jo matkan alussa taisi unohtua, että kyseessä ei ole tilausajobussi vaan semmoinen yleinen… Toivottavasti kanssamatkustajat ainoastaan nauttivat terveellisen ruokavideon kuvauksista ja autonrekkariräpistä…

Helsingin metrossa viimeisillekin alkoi vähitellen valjeta minne me oikeasti ollaan menossa! Stagen ekaan suoraan lähetykseen! Siis LIVElähetykseen, vautsi vau!! Sitten me oltiinkin jo siellä ja sitten se alkoi ja huhhuhu! Okei, yritän kirjoittaa selkeästi. Olen vaan vieläkin vähän turhan täpinöissäni.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että Cynkkari veti aivan älyttömän hyvin. Harkitsen vahvasti ”Se fiilis kun Cynkkari tulee lavalle”-sivun tekemistä sinne Cool likes-paikkaan, tai jonnekin. Siitä varmaan nimittäin tykkäisi moni. Se tunne oli lähes sanoinkuvaamaton! Siinä tunteessa on ainakin iloa, ylpeyttä ja jännitystä. Meillä oli huippufiilis yleisössä mutta niin oli myös lavalla, cynkkarilaisten onnenhymyt eivät hyytyneet kertaakaan!

Muita kouluja en saata unohtaa, ei ole todellakaan mitään heikkoja vastassa. Ainakin itse yllätyin valtavasti muiden musikaalien tasosta, ne oli KAIKKI mun mielestä melkoisen näyttäviä ja omanlaisiaan!

Päivä vaati pyllylihaksia, koska bussissa, metrossa, mäkissä, ja lähetyksessä piti vaan istua! Me ei SAATU nousta studiolla seisomaan, koska sijoituimme jonkun kamerarakennelman alapuolelle, ja meidän isot banderollit ei päässeet oikeuksiinsa. Myöhemmin ne pääsee, kun Cynkkarin istumapaikka vaihtuu, jee. Kaikesta tästä pakaralihastreenistä huolimatta lähden ehdottomasti vielä uudestaan Helsinkiin, jos tilaisuus tulee, vaikka matkoihin meneekin melkein kaksi kertaa kauemmin kuin paikan päällä olemiseen. Mutta ne tunnit paikan päällä on huikeita!

 toivoo Saara, käsi(s)tiimin sekä urhean fanijoukon edustaja.

Tänään on se päivä!

Toinen pääsiäispäivä eli maanantai on päivä, jolloin oli viimeiset Stage-harjoitukset ennen suoria lähetyksiä. Toinen pääsiäispäivä on myös se päivä, jolloin minun piti lentää tyttöystävän kanssa Nizzaan. Pitkään suunniteltu ja odotettu loma olisi tullut todella tarpeeseen pitkän, kuluttavan ja henkisestikin rankan, reilut 11 kuukautta kestäneen jääkiekkokauden jälkeen. (lukijoille tiedoksi että jääkiekkoilijan kesä ei suinkaan ole vain rasvaisen ruuan ja kaloripitoisen mallasjuoman täyteinen).

Päivämäärät olivat täydelliset yhdeksän päivän rentoutumiselle, kun uuden joukkueen treenejäkään ei ole vielä kahdesti päivässä. Stagen pääroolin seurauksena myös suuri pettymys tuli näin heti tylysti vastaan.

Juuri nyt katsoisimme kahdestaan Välimerelle ja näkisimme hohtavan auringon laskevan horisontin taa. Voisi jopa kuvitella, että rakkautta olisi ilmassa. Ilman lämpötila olisi harmittavaskin vain noin 25 celsiuksen luokkaa..  Noh, tämän kuvitelman sijaan kirjoitan ensimmäistä blogiani yksin omassa pimeässä huoneessani tobleronepötkön kera. ONNEKS TÄÄLLÄKIN ON SENTÄÄN OLLUT LÄMMIN TÄNÄÄN! (eikä mulle olla enää ihan niin vihasia) Muuten ei kyl tulis kesää.

Niin, ja rahojahan maksetuista lennoista ei tietenkään saa takaisin! Eli se on mun osalta yks uhraus stagelle. Toinen on tietysti vapaa-aika, jota muutenkin tulee olemaan hyvin vähän. Nyt se aika tulee menemään omatoimiselle fysiikkaharjoittelulle, väliin jäävien lätkäharjoitusten takia.

Mutta on tää musikaalin tekeminen kuitenkin kaiken sen arvoista! :)

Eli ei kannata valittaa! Mulla on paljon perhosia vatsassa. Keskiviikkona on tosiaan vihdoinkin ensimmäinen suora. Jännittää jo nyt tuhottomasti. Ehkä siks, että kaikki mitä me nyt tehdään, on uutta niin jokaiselle itselleen, kuin kaikille meille yhdessä. Miettikää: Suora lähetys, iso lava, iso bändi ja ainaki 100 miljoonaa katsojaa!! Kallellehan tää kaikki on jo tuttua ;)

Viimeisissä harkoissa oli kiva huomata, etten ole perhosten kanssa yksin. Myös muut ovat aivan täpinöissään ja hyvä niin. Pienten paineiden alaisena ja vähän jännittyneenä ihminen saa tutkitusti itsestään eniten irti. Haluun toivoa ja neuvoa kaikkien äitien puolesta, että otetaan tulevat tapahtumat vastaan elämyksinä ja nautitaan joka hetkestä. (eli toisin sanoen, hoidetaan tää Stage nyt eka alta pois)

On tää kuitenkin niin ainutlaatuista.

Nähää stagella

Juhana

Tiedättekö tunteen?

Tiiättekö sen tunteen, kun menee teatteriin katsomaan musikaalia ja jossain vaiheessa katsoo sitä meininkiä lavalla ja miettii ”tuolla mäkin joskus haluan olla”? Ai ette? No, mulle tämä tunne on tullut harvinaisen tutuksi. Työ teatterissa ja varsinkin musikaaleissa on ollut mulle unelma jo vuosia. Ja yksi ilta tajusin, että näin Stagen myötä mähän periaatteessa elän unelmaani.

No joojoo, eihän tämä nyt aivan sitä päällimmäistä haavekuvaani vastannut (Kansallisteatterin suuri näyttämö, minä siellä kohtalokkaassa naispääroolissa Elizana tai Mariana, vastanäyttelijänä Johnny Depp tai vastaava...), mutta tiedättekö mitä? Ei haittaa yhtään. Ei sitä moni tämän ikäinen saa olla mukana tekemässä musikaalia Arja Korisevan tai Marco Bjurströmin kanssa, joka vielä näytetään suorana yhdeltä Suomen suurimmista TV-kanavista.

Lisäksi Stagen kautta oon oppinut ihan hurjasti musikaalin tekemisestä ja yllättynyt siitä, miten paljon sitoutumista tämä vaatii. Harkat ovat pitkiä, eikä niistä voikaan jäädä pois sen takia, että väsyttää tai olisi kokeisiin lukemista. Mutta on tämä kaikki ollut myös sen kaiken kovan työn arvoista. Niinkuin varmaan noista aikaisemmista blogiteksteistä olettekin päätelleet, meillä on ryhmähenki todella korkealla. Meijän porukassa jokainen saa äänensä kuuluviin ja oon myös yhtenä porukan kuopuksista niin iloinen siitä, että muu jengi, joka oli jo ennestään aika tuttua toisilleen, otti meidän ykköset ilomielin joukkoon.

Jännitys kasvaa entisestään. Vaikee käsittää, minne ne kaikki päivät ovat näin nopeasti menneet. Tuntuu kuin vasta viime viikolla olisi ollut se raastava helmikuun 22. päivä ja karsinnat koulun joukkueeseen...nyt kun kirjoitan tätä, ensimmäiseen suoraan lähetykseen on enää viisi päivää jäljellä (!!). Huh-huh.

Jätetäänpä siis se viitteellinen suurproggis kansallisteatterissa vähän pidemmälle tulevaisuuteen, ja hoidetaan tää Stage nyt eka alta pois ;)


-Sonja

Good morning world!

VAU! Se taitaa olla hyvä sana aloittamaan tän hehkutuksen. Päällimmäiset fiilikset on että sairaan vaikea uskoa että TASAN VIIKON PÄÄSTÄ rakastamaansa asiaa pääsee tekemään koko Suomen eteen. Livenä.

Me ollaan edistytty älyttömän hyvin, kiirettä tottakai pitää mutta hitsi että tuntuu hyvältä kun saa kohtauksen valmiiksi! Teatteria harrastaneena tiedän, että aikaa menee hioessa ja joskus tuntuu ettei enää edes jaksa jankata samaa kohataa (ei kovin usein onneksi) mutta kohtauksen tullessa valmiiksi, on olo kuin voittajalla!

Sitten fiiliksiä meijän pikku perheestä; Tämän on sanonut jo arviolta n. 40 muuta stageen kuuluvaa tyyppiä mutta EI HITSIKU ON MAHTAVA PORUKKA MEILLÄ. Kaikki on niin älyttömän lahjakkaita ettei tiiä mihin katsois kun treenejä seuraa. Mahtavaa on myös ollut se, kuinka paljon me ollaan saatu apua ja neuvoja ulkopuolisilta. Meillä on käynyt treeneissä laulajia, tanssijoita ja myös täysin ulkopuolisia kertomassa omaa näkemystänsä meidän musikaalista. Myös Cynkkarin opettajat ovat käsitelleet meitä STAGElaisia silkkihansikkain, ja ovat antaneet korvaamatonta tukea.

Stagehan on aivan mieletön juttu, ja meiksi on ainaki aivan sika-onnellinen että tässä ollaan mukana. Välillä se tuppaa kuitenkin menemään ihan työstä eikä aikaa oikeen jää muihin juttuihin... Jep, työstä se saattaa mennä mutta sikke-hauskasta sellasesta!

Esimerkkinä meidän eiliset harkat, vedettiin kohtauksia överi-eläytymisellä ja pidettiin oikein kunnolla hauskaa! Mainittakoon vielä se, että meillä oli laatikollinen suklaata ja lumipanttereita meidän nautittavana, eli aina ei mennä niillä "limasilla juustoilla" ja "välillä vähän kuvilla leivillä" niinkuin paras ystäväni Meritta napakasti totesi.

　

Peace and Love,
Räikkä kiittää ja kuittaa ;)
-METTE
　
ps. tänään kello yhdeksäntoista reikäreikä nelosella vissii joku ohjelma

Puheripulia Stage-elämän arjesta

''Voi melua huoneessamme
Jossa me varpaillamme
Yli tungoksen ja joukon
Toisiamme tähyillään
Voi melua, voi kiirettä
Me keskellä liikennettä
Emme pauhun läpi kuule
Sanaa ensimmäistäkään''

Katson kalenteria, ja huomaan tämän torstain olevan ensimmäinen arkinen vapaapäivä stage-reeneistä kolmeen viikkoon. Ensimmäinen päivä kun koulun jälkeen on saanut lähteä suoraan kotiin syömään kunnon ruokaa, eikä ole tarvinnut turvautua koulun tarjoamiin vaaleisiin (joskus hieman kuivahkoihin) leipiin ja limaisiin juustonpaloihin. Aikamoinen taival on ollut tähän asti, ja yritin musiikkityttönä miettiä minkä laulun sanat kuvaisi harkkojen viimeisten minuuttien tunnelmia, ja nuo Johanna Kurkelan sanat osui kun nenä naamaan. Olen myös huomannut, että tulee iltaisin kuunneltua rauhoittavaa ja levollista musiikkia muutenkin. Harkoissa on niin kauhee sekamelska! Kotona on ihan hiljaista.

Mahtavaa on olla tässä mukana ja vielä upeimman porukan kanssa. Uskon että meno menee tästä vaan hurjemmaksi eikä latistu ollenkaan, ja hyvä niin! Tehdään kyllä tosi kovasti töitä, josta pääsen tähän valitusvirteen. VÄSYMYS. En pidä siitä että kalenterin päivät on täynnä värikynien jälkiä. On niin ihana katsoa tyhjiä päiviä ja miettiä mitä keksisi. Viikot on pitkiä ja harjoituksia täytyy tason säilyttämiseksi tunkea viikonlopuillekin. Kun tahti on kova, niin viikonloppuisin ei malta jaksaa tehdä muuta kun nukkua. Iltaisin harkkojen jälkeen tulee kiukuttua turhasta joka harmittaa. Koulun yhdistäminen Stagen kanssa on kaikista vaikein homma. Vaikka kuinka yrittäisi ''keventää'' lukujärjestystä, tuntuu että siellä on liikaa tunteja.

Ohjaajat lohduttavat onneksi sanomalla, ettei tämä tule olemaan niin rankkaa sitten kun suorat lähetykset alkavat, mutta uskon että käy päinvastoin. Vapaapäivät (kuten tämä tänään) ovat suuri ilonaihe, mutta toisaalta tulee taas ajateltua että kannattaako niitä pitää. Kun aikataulupalaverissa sanottiin että maanantai on vapaa stagesta, ensimmäinen ajatus oli ''pitäisikö silloin silti pitää tanssi-, laulu- tai draamaharkat?''. Vaikka kaikki pitävät harjoituksia tosi tärkeinä, niinkun ne onkin, niin tänään monen suusta kuului ''onneksi silloin ei ole stagea!''.

Kyllä tähän on jo tottunut, ja porukkaan varsinkin. Porukka kehtaa sanoa, jos jokin ei mene putkeen. Täytyy olla ankara, mutta muistaa myös huilia. Minulla on kyllä mieletön luotto tähän porukkaan! Ja ikäväkin ehtii tulla, näin vapaapäivänäkin..

-Mersu!

Kisakatsomo kuittaa!

Hellurei, blogistalkkerit!

Niinkuin Juuso jo vihjailikin, eilen seitsemään mennessä oli Stage-jengi jälleen kerran onnistunut valtaamaan opettajien kahvihuoneen, tällä kertaa kisakatsomon merkeissä! Ihmisten ja tavaroiden levittäytymisen lahjakkuudesta kaiken oleellisen kertoi siivoojan järkyttynyt ilme ovella…

Jo Dr. Philin jälkeisellä mainoskatkolla hurrattiin jokaiselle Stage-mainokselle, mutta ohjelman ajaksi sovittiin, että suut pidetään supussa. Sopimus toimi jopa yllättävän hyvin (huom. Cynkkarin mittakaavalla). Mainoskatkoilla alkoi tietysti heti kauhea keskustelu ja herkkulautasten täydennys. Vaikka melkein kaikki oli jo tsekannut ykkösjakson netistä, oli ihan eri juttu katsoa oikeaan lähetysaikaan porukalla, kun tiesi, että nyt kaikki muutkin istuu sohviensa ääressä töllöttämässä!

Yhteishenki ja jeejeefiilis kasvoi koko lähetyksen ajan niin että kohina kuului! Enkä sano tätä siksi, että se kuulostaa hyvältä blogissa, vaan siksi, että se on totuus! Täytyy myöntää, että ruudusta löytyi niin pahimmat vastustajat, kuin joidenkin tyttöjen uudet päiväunien kohteetkin… Kaikissa kouluissa näkyy olevan tosi paljon taitoa, ja kadehdin esiintyjiä siitä, että ne pääsee Helsingissä tutustumaan niin moniin loistaviin tyyppeihin!

Mahtava fiilis ei ainakaan eräiden osalta loppunut lähetyksen kanssa yhtä aikaa. Heti siivoamisen jälkeen oli pakko päästä tsekkailemaan, mitä netissä kommentoitiin ja jäädä muuten vaan hölisemään. Paatuneimmankin nelikon oli kuitenkin pakko häipyä ennen yhdeksää, ettei hälytysten laukeaminen olisi aiheuttanut kohtausta. Lähdin siis pyöräilemään kotia kohti ja jatkamaan (erittäin tärkeää) keskustelua FB:ssä.

Nyt en millään malta odottaa seuraavaa jaksoa ja pian toivottavasti nettiin ilmestyvää viikkovideota, joka on ihan liian mahtava! Niin ja kannatan Juuson ajatusta siitä lumien sulamisesta.

PS. Opettajillekin jätettiin herkkuja varustettuna lapulla, jossa taidettiin vihjailla jotain numeroiden nostamisesta…

- Alina

Juuson tunnelmointia Keuruulta

Moikkelios !

Enpä oo ikinä bloggaillu eli älkää te ammattilaiset analysoiko :--) heha.

Ressiä pukkaa vähän joka suunnalta, mutta sikahyvä fiilis olla mukana Cynkkarin stageporukassa. Tosi hyvä tiimi ja super ryhmähenki, porukka tiivistyy ja lähenee koko ajan. Lukiookin pitäis samalla JOTENKIN käydä mutta hei, kyllä tästä selvitään. Ja kunnialla jos se meistä on kiinni !

Ollu tosi epätodellinen olo jo siitä asti kun koe-esiintymisistä oli selvitty, pikkuhiljaa alkaa todellisuus painaa päälle. Harkkoja on PALJON, ja hyvä niin. Ollaan kehitytty jo ihan älyttömästi ja koko ajan paranee. Unta ei kyllä saa tarpeeks, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Olo on ku jollain.. tosi väsyneellä. Välillä tekee penkillä istuminenkin tiukkaa. Kyllä se silti tiedettiin ku tähän lähettiin, ettei helppoa tuu. Ihan toistaseks siedettävissä rajoissa kaikki huonommat jutut kuitenkin, jepajee.

Tuntuu ettei aikaa oikein mihinkään saa riittämään, varsinki ku ajomatkaa jo jyväskylään tulee 65 km (= reilu tunti busseilua yhteen suuntaan/päivä <3) + stagen päälle koulu ja kaverit ja muut hommelit. Nyt ku tätä kirjottelen on menossa mukana myös kaikkien aikojen kaveri koeviikko. Lisäpaineita vaaaan, ja kymppejä satelee :))

AINIIIN ja arja (koriseva, daa) on cool eli mahtava. Luo positiivista tunnelmaa koko jengiin, antaa hyviä neuvoja ja kaitsee meiän apinalaumaa. Kaikki projektiin osallistuvat opettajat on myös tosi hyvällä asenteella ja otteella mukana. Me oppilaat saadaan se tuki ja ohjaus mitä tarvitaankin, muttei kuitenkaan liikaa puututa ja aseteta rajoja. Sen suhteen voi siis olla tosi tyytyväinen. Ollaan kyllä jokasta henkeä myöten tosi tiivis ryhmä, ei kukaan tunnu kenenkään pomolta ja mun mielestä se on hyvä. Hyvä fiilis ku tietää että kaikki on samalla viivalla ja kaikkien ideat ja ajatukset otetaan huomioon.

Käsistiimi ja nettitoimitusporukka, ylipäätään KAIKKI ketkä on mukana on tehny iha loistavaa työtä ja osottanu sen, että kyllä meiän koulussa osaamista riittää joka suuntaan. Wuhu. : )

Älytöntä stressiä lukuunottamatta kaikinpuolin hyvä ja odottava tunnelma koko projektia kohtaan, paljon on tehty ja paljon on vielä edessä. Kyllä kaikesta suoriudutaan mitä vastaan tulee, on meillä sen verran motivaatiota ja intohimoa tätä hommaa kohtaan.

Kesäkin jo kohta (kai) tänne Keuruullekin saapuu ja ilosella mielellä tätä hommaa tehdään - jokanen on varmasti täysillä mukana. Varokaa vaan kaikki, kyllä täältä on kova (paras) porukka tulossa.

Muistakaapa kaikki tsekkailla päivityksiä facebookissa ja muuallakin! Keskiviikon kisakatsomossa oli huimaa tunnelmaa, mutta siitä kertoilee varmasti joku muu tarkemmin!

Sula jo lumi.

Käsistiimin tiistaitervehdys

Hei kaikki Cynkkarin kannattajat!

Täällä huutelee käsistiimistä kaksi aurinkoista opiskelijaa Jenna ja Eeva. Alku on lähtenyt hyvin ja käsis edistyy HUIMAA vauhtia! Itse lähdimme mukaan käsistiimiin koska teatterin tekeminen kaikin puolin kiinnostaa, sekä on hienoa nähdä miten oma luovuus näkyy näyttämöllä. Tiistait on parhaita, koska Arja on paikalla ja hän antaa eniten inspiraatiota ja energiaa meille kaikille! Plus (+) stage-eväät lämmittää mieltä ja vatsaa (MUKIMUKIMUKIMUKIMUKIMUKIMUKIMUKIMUKIMUKI).

Käsistiimissä huitelee n. 10 henkilöä joista jotkut on enemmän paikalla kuin toiset, mutta kaikkien ideat otetaan tietenkin huomioon. Olemme keksineet paljon kaikkea viitteellistä, kröhöm, ja ideamme on otettu usein ilolla vastaan. Näyttelijät itse saavat vaikuttaa käsikseen, jos heillä tulee parempia ideoita kuin meillä, tätä harvoin tapahtuu.. Käsistiimi on yhtenäinen porukka, jossa rakkaus ja rauha kukoistaa. (Luokkaan saapui näyttävästi tämän kertaiseen blogijengiimme Alina, tervetuloa. Hän sanoo: "Moi!")

Kolme sanaa riittää kuvamaan ihanaa tähtivalmentajaamme: hän on paras. Siinä se. Hänen kokemuksensa säteilee ulos ja se vaikuttaa todella positiivisesti meihin kaikkiin. Sekä käsistiimi että esiintyjät saavat Arjalta tärkeää rakentavaa palautetta, josta on suuri hyöty. Ei sovi myöskään unohtaa talonsisäisiä upeita ja valovoimaisia opettajiamme - Maarittia, Kaisaa ja Arimoa. He uhraavat omaa vapaa-aikaansa meidän, tainno näyttelijöitten, opastamiseen ja tukemiseen. Olemme siitä hyvin kiitollisia, ilman heitä olisimme hukassa. No siis emme olisi sudessa :) Arimo sovittaa biisit täydellisesti ja Kaisan taidot auttavat koreografioiden teossa. Maarit auttaa näytteljöitä ilmaisutaidollisesti ja poistaa meidän töistämme kliseiset piirteet.

Lopuksi haluamme ilmoittaa että STAGE ALKAA HUOMENNA JOTEN HOPI HOPI TELKKARIN ÄÄREEN SITTE KLO 19. Me käsistiimi ja stagelaiset nautimme tästä spektaakkelista kaikin siemauksin huomenna kisakatsomon muodossa, eväät ja kaikki ;) Bloggailu jatkuu ja tulette kuulemaan huiketa sisäpiirijuttuja ja fiiliksiä jatkossa sekä meidän käsistiimiläisten että näyttelijöiden tiimoilta.

Rakkaudella Jenna, Eeva ja Alina