Young Folks

Jos joku olis kertonut mulle pari vuotta sitten, että tuun laulamaan, tanssimaan ja näyttelemään Nelosen suorissa lähetyksissä, olisin nauranut päin naamaa ja todennut että älä nyt hulluja puhu. En olis vielä yläasteella voinut kuvitellakaan rohkenevani laulamaan sooloa tv-kameroiden eessä, mutta never say never... Ja lopulta jännitys live-lähetyksissä ei ookaan ollu lähellekään niin paha mitä aluks pelkäsin! Kaiken kaikkiaan oon ihan äärettömän ylpeä kaikista Cynkkarin - ja muidenkin koulujen - esiintyjistä. On jo saavutus itessään nousta sinne lavalle, etenkin kun suurimmalla osalla meistä ei oo mitään vastaavaa aiempaa kokemusta!

Musta tuntuu, etten vielä voi ihan tietääkään miten mahtava juttu stage on mulle ollut. Jo nyt huomaan, et oon kehittynyt ihan älyttömästi monessa asiassa ja saanut itsevarmuutta saavikaupalla lisää. Tällasta kokemusta ja siitä saatavia hyötyjä ei voi ostaa rahalla, joten olo on jokseenkin tällanen koko ajan: :)))))))))))))))))) Jatkuvan pienen paineen alla työskentely ja tuntemattomien ihmisten eessä esiintyminen on pakottanut mut ylittämään itteni päivä toisensa jälkeen, ja siihen haluun jatkossakin elämässä pyrkiä koko ajan! Yks ihan upeimmista asioista koko Stagessa on ollut tunnelma live-päivinä studiolla. Tuntuu mielettömältä huomata, että ympäri Suomea löytyy niin monia samanhenkisiä ihmisiä - jotka kaiken lisäks on paljastunut älyttömän kivoiksi tyypeiksi! Koska live-esityksiä varten tehty työ on hoidettu jo edellisen viikon aikana koululla, voi lähetyspäivänä lähinnä tutustua uusiin ihmisiin, saada kavereita muista kouluista ja pitää hauskaa yhdessä. Musta olis mahtavaa nähä muiden koulujen porukkaa vielä myöhemminki ja uskon, et varmasti joitain tuun näkemäänkin! Varmaa on ainakin se, että jos en ite oo Peacockin lavalla tänä kesänä, niin vähintäänkin katsomosta mun voi bongata, voitti sit mikä koulu tahansa.

Mun mielestä Cynkkarin vahvuutena on ainakin, et jokainen seisoo 100% Forest Campin takana ja ollaan ylpeitä kaikesta mitä saadaan aikaan. Kaikki meijän porukassa on aika vahvoja persoonia, mut yhteisen päämäärän vuoksi ollaan onnistuttu tekemään tosi hyvin yhteistyötä ja kompromissejakin. Seurauksena on, että välillä melkein hävettää miten vähän ehin nykyään nähä ketään muita läheisiä. Lähes jokapäivänen treenaaminen ja kaks Helsinki-päivää viikossa imee voimat aika loppuun, ja valitettavan usein niinä harvoina vapaahetkinä tekee mieli vaan tulla kotisohvalle makoilemaan ja olla tekemättä mitään. Ja treenien ulkopuolellakin stagejutut pyörii päässä 24/7. Onneks mulla on maailman ihanin lähipiiri, joka kannustaa ja ymmärtää, että tää on se mitä rakastan tehdä. Täytyy toivoo, et myös opettajat ymmärtää esimerkiks sen, että pääsen tässä jaksossa enkun tunneille tasan 1h viikossa.......:D

Tällä hetkellä ootan et päästäis taas Helsinkiin, mutta samaan aikaan pelkään etten ehi saada itteeni kuntoon siihen mennessä. Yskä, nuha, kurkkukipu, väsymys, vetämätön olo ym. ihanuudet lisää jännitystä ens lähetykseen, enkä oo ainoo joka näiden kanssa joutuu taistelemaan. Nyt ois melkolailla huonoin mahollinen aika menettää ääni tai tulla kuumeeseen, joten koitan pysytellä kiltisti kotona lauantain (vapaa)illan katellen Topi ja Tessu-leffaa telkkarista ja juoden jotain kuumia lääkelitkuja... Kevät on paha ajankohta tällaselle ohjelmalle, kun puolet porukasta on flunssassa ja toinen puoli kärsii allergiaoireista. Enivei hyvä fiilis silti! Vaikka TV-esiintyminen on aika kaukana glamourista, on se silti ihan hitsin kivaa. Ja kyllähän se aika luksusta on, kun kerran viikossa saa ammattilaisten hoitaman meikin ja hiukset! Myös puvustajat on hirmu kivoja tyyppejä, samoin Marco on ihana, Arjasta puhumattakaan!

Ennen kun rupeen luettelemaan kaikki kivat ihmiset (mikkien laittajat on muuten hauskoja myös!) niin ehkä parempi lopettaa. Toivottavasti jaksaisitte äänestää ja auttaa meijät jatkoon, siitä maksimisuuri kiitollisuus <3 Tänä keväänä ei oo tarvinnut ainoastaan unelmoida elämää, vaan oon päässyt oikeasti elämään unelmaani!

-Venla-