KAKSI ERILAISTA HELSINGIN REISSUA

MIKÄ FIILIS!

Ekasta suorasta lähetyksestä on nyt kotiuduttu takaisin JyVÄÄÄSkyLÄÄÄN, ja mua ärsyttää kun en osaa ilmaista innostustani tän blogin kautta tarpeeksi hyvin!! Parhaiten noita kahta mahtavaa Helsingissä vietettyä päivää kuvaa yksi sana: HYMY.

Tiistai lähti mukavasti käyntiin ku lurautettiin ykköskohtaus aulassa koko koululle, ja sitten nokka kohti Helsinkiä ja ekaa suoraa. Meidän pienessä 20 hengen minibussissa oli tiivis tunnelma, mutta se ei tuntunut haittaavan. Kaikkien 16 esiintyjän, kahden opettajan ja yhden mediatiimiläisen naamat oikein hehku ilosta, jännityksestä ja innostuksesta! Tiistai menikin studiolle saavuttua yhdessä hujauksessa omaa kohtausta harjoitellessa ja TYKin treenejä seuraillessa, ja kohta olikin aika lähteä viemään kamoja hotellille ja MÄKKIIN (<3)! Vedettiin taas meijän überhienot I<3CYG -paidat niskaan ja metroon. Mäkkiruokaa vedettiin sitten napaan luvattoman isot määrät (ja vielä koulun piikkiin!) ja sitten nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna sitten aloitettiin päivä SAIRAAN HYVÄLLÄ BUFFETAAMUPALALLA, ja eikun studiolle. Nyt nähtiin ekaa kertaa muutkin koulut! Hassuahan se oli, kun kahden ekan jakson kisakatsomoissa oltiin niitä ihmisiä nähty, mutta nyt oltiin oikeesti niiden kanssa siellä värikkäällä backstagella ja hiuksissa ja maskissa. Koko päivä tuntui kestävän ihan sairaan kauan, kun odottelua tuli pakosti aika paljon kun siellä studion pienissä tiloissa hääräs ympäriinsä ehkä parisataa ihmistä. JA SIELLÄ OLI MUUTEN KUUMA. Mutta voi sitä mahtavuutta kun ooteltiin kenraalin alkua backstagella, ja jutskailtiin muitten koulujen kaa! Tuntui, että mihin tahansa kävelee niin joka paikasta kuulee kun meidän ”murretta” pilkataan. Mitä murretta? Kenraalin jälkeen sitten kuvailtiin vähän puffeja ja muuta, ja voi huhhuh. Kaikki, jotka on joskus ollu teatterilavalla, tietää miten kuuma siellä on. Nyt mieti se kuumuus, lisää vierellesi 99 muuta ihmistä ja kerro valojen määrä ja kuumuus viidelläkymmenellä, ja kuvittele tanssivasi ja hyppiväsi samalla. No, eipä ainakaan palellu.

Nyt vielä lyhyt hehkutus siitä suorasta. Kuvittelin jotenkin että se olis sairaan pelottavaa laulaa ja tanssia ison liveyleisön ja telkkarikameroitten edessä. Loppujen lopuks, kun live alkoi ja astuin lavalle niin en miettiny mitään muuta kun sitä että en halua pois täältä. Jännitystä oli vähän ilmassa vielä backstagella, mutta sitten kun tuli meijän vuoro mennä lavalle vetää ykköskohtaus, saman tien kun astuin lavalle niin se oli poissa. Ja sen näki muidenkin naamasta, että ME KUULUTAAN TÄNNE. Ykköskohtaus vedettiin mielettömällä tunteella ja kuitenkin sopivan rennosti. Palautteestakin oltiin ihan sairaan tyytyväisiä, ja kun astu lavalta takas backstagelle, niin ainut ajatus oli, että TOI OLI NIIN KIVAA, haluun tehdä tätä aina!

Nyt on pari päivää väsyttänyt niin paljon että huhhuh. Hyvällä fiiliksellä lähdetään kuitenkin kohti toista suoraa, kovaa treeniä ja sopivasti kivaa, eiks je! Pakko vielä sanoa, että oon vaan niin ylpee meijän stageperheestä. Oon oikeesti maailman onnellisin ihminen, kun saan olla osa tätä porukkaa ja tätä juttua. Oon saanu parissa kuukaudessa 6 veljeä ja 9 siskoa lisää (Mira jos luet tätä nii oot silti edelleen mun lempparisisko, älä ota nokkiis ;)!

Kaikille muille haluun sanoa, että me eletään nyt meijän unelmaa. Ja te ootte niitä, jotka auttaa meitä eteenpäin. Joten nyt sitä puhelinta soimaan ja tekstareita lähettelemään! Me annetaan kaikkemme, pallo on teillä! Äänestäkää siis meidät jatkoon:
soita 0700-79243 (0,99 eur + pvm/puhelu)
lähetä viesti 3 numeroon 17224 (0,95 eur/viesti)

Pus!

Roosa

 ***

Ankaraa fanitusta @ Stage studios

Päivää oli odotettu ja valmisteltu kauan -tai no, banderollien maali oli varmaan just ja just kuivunut.. mutta sitten se päivä vaan tuli! Urhea neljäntoista (tai jotain sinne päin) hengen fanijoukko aloitti taipaleensa Jyväskylän Matkakeskukselta keskiviikkona 27.4.2011 klo 12:45. Jo matkan alussa taisi unohtua, että kyseessä ei ole tilausajobussi vaan semmoinen yleinen… Toivottavasti kanssamatkustajat ainoastaan nauttivat terveellisen ruokavideon kuvauksista ja autonrekkariräpistä…

Helsingin metrossa viimeisillekin alkoi vähitellen valjeta minne me oikeasti ollaan menossa! Stagen ekaan suoraan lähetykseen! Siis LIVElähetykseen, vautsi vau!! Sitten me oltiinkin jo siellä ja sitten se alkoi ja huhhuhu! Okei, yritän kirjoittaa selkeästi. Olen vaan vieläkin vähän turhan täpinöissäni.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että Cynkkari veti aivan älyttömän hyvin. Harkitsen vahvasti ”Se fiilis kun Cynkkari tulee lavalle”-sivun tekemistä sinne Cool likes-paikkaan, tai jonnekin. Siitä varmaan nimittäin tykkäisi moni. Se tunne oli lähes sanoinkuvaamaton! Siinä tunteessa on ainakin iloa, ylpeyttä ja jännitystä. Meillä oli huippufiilis yleisössä mutta niin oli myös lavalla, cynkkarilaisten onnenhymyt eivät hyytyneet kertaakaan!

Muita kouluja en saata unohtaa, ei ole todellakaan mitään heikkoja vastassa. Ainakin itse yllätyin valtavasti muiden musikaalien tasosta, ne oli KAIKKI mun mielestä melkoisen näyttäviä ja omanlaisiaan!

Päivä vaati pyllylihaksia, koska bussissa, metrossa, mäkissä, ja lähetyksessä piti vaan istua! Me ei SAATU nousta studiolla seisomaan, koska sijoituimme jonkun kamerarakennelman alapuolelle, ja meidän isot banderollit ei päässeet oikeuksiinsa. Myöhemmin ne pääsee, kun Cynkkarin istumapaikka vaihtuu, jee. Kaikesta tästä pakaralihastreenistä huolimatta lähden ehdottomasti vielä uudestaan Helsinkiin, jos tilaisuus tulee, vaikka matkoihin meneekin melkein kaksi kertaa kauemmin kuin paikan päällä olemiseen. Mutta ne tunnit paikan päällä on huikeita!

 toivoo Saara, käsi(s)tiimin sekä urhean fanijoukon edustaja.