maanantai 25. huhtikuuta 2011

Tänään on se päivä!


Toinen pääsiäispäivä eli maanantai on päivä, jolloin oli viimeiset Stage-harjoitukset ennen suoria lähetyksiä. Toinen pääsiäispäivä on myös se päivä, jolloin minun piti lentää tyttöystävän kanssa Nizzaan. Pitkään suunniteltu ja odotettu loma olisi tullut todella tarpeeseen pitkän, kuluttavan ja henkisestikin rankan, reilut 11 kuukautta kestäneen jääkiekkokauden jälkeen. (lukijoille tiedoksi että jääkiekkoilijan kesä ei suinkaan ole vain rasvaisen ruuan ja kaloripitoisen mallasjuoman täyteinen).
Päivämäärät olivat täydelliset yhdeksän päivän rentoutumiselle, kun uuden joukkueen treenejäkään ei ole vielä kahdesti päivässä. Stagen pääroolin seurauksena myös suuri pettymys tuli näin heti tylysti vastaan.

Juuri nyt katsoisimme kahdestaan Välimerelle ja näkisimme hohtavan auringon laskevan horisontin taa. Voisi jopa kuvitella, että rakkautta olisi ilmassa. Ilman lämpötila olisi harmittavaskin vain noin 25 celsiuksen luokkaa..  Noh, tämän kuvitelman sijaan kirjoitan ensimmäistä blogiani yksin omassa pimeässä huoneessani tobleronepötkön kera. ONNEKS TÄÄLLÄKIN ON SENTÄÄN OLLUT LÄMMIN TÄNÄÄN! (eikä mulle olla enää ihan niin vihasia) Muuten ei kyl tulis kesää.

Niin, ja rahojahan maksetuista lennoista ei tietenkään saa takaisin! Eli se on mun osalta yks uhraus stagelle. Toinen on tietysti vapaa-aika, jota muutenkin tulee olemaan hyvin vähän. Nyt se aika tulee menemään omatoimiselle fysiikkaharjoittelulle, väliin jäävien lätkäharjoitusten takia.
Mutta on tää musikaalin tekeminen kuitenkin kaiken sen arvoista! :)

Eli ei kannata valittaa! Mulla on paljon perhosia vatsassa. Keskiviikkona on tosiaan vihdoinkin ensimmäinen suora. Jännittää jo nyt tuhottomasti. Ehkä siks, että kaikki mitä me nyt tehdään, on uutta niin jokaiselle itselleen, kuin kaikille meille yhdessä. Miettikää: Suora lähetys, iso lava, iso bändi ja ainaki 100 miljoonaa katsojaa!! Kallellehan tää kaikki on jo tuttua ;)

Viimeisissä harkoissa oli kiva huomata, etten ole perhosten kanssa yksin. Myös muut ovat aivan täpinöissään ja hyvä niin. Pienten paineiden alaisena ja vähän jännittyneenä ihminen saa tutkitusti itsestään eniten irti. Haluun toivoa ja neuvoa kaikkien äitien puolesta, että otetaan tulevat tapahtumat vastaan elämyksinä ja nautitaan joka hetkestä. (eli toisin sanoen, hoidetaan tää Stage nyt eka alta pois)
On tää kuitenkin niin ainutlaatuista.

Nähää stagella
Juhana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti