VAU! Se taitaa olla hyvä sana aloittamaan tän hehkutuksen. Päällimmäiset fiilikset on että sairaan vaikea uskoa että TASAN VIIKON PÄÄSTÄ rakastamaansa asiaa pääsee tekemään koko Suomen eteen. Livenä.
Me ollaan edistytty älyttömän hyvin, kiirettä tottakai pitää mutta hitsi että tuntuu hyvältä kun saa kohtauksen valmiiksi! Teatteria harrastaneena tiedän, että aikaa menee hioessa ja joskus tuntuu ettei enää edes jaksa jankata samaa kohataa (ei kovin usein onneksi) mutta kohtauksen tullessa valmiiksi, on olo kuin voittajalla!
Sitten fiiliksiä meijän pikku perheestä; Tämän on sanonut jo arviolta n. 40 muuta stageen kuuluvaa tyyppiä mutta EI HITSIKU ON MAHTAVA PORUKKA MEILLÄ. Kaikki on niin älyttömän lahjakkaita ettei tiiä mihin katsois kun treenejä seuraa. Mahtavaa on myös ollut se, kuinka paljon me ollaan saatu apua ja neuvoja ulkopuolisilta. Meillä on käynyt treeneissä laulajia, tanssijoita ja myös täysin ulkopuolisia kertomassa omaa näkemystänsä meidän musikaalista. Myös Cynkkarin opettajat ovat käsitelleet meitä STAGElaisia silkkihansikkain, ja ovat antaneet korvaamatonta tukea.
Stagehan on aivan mieletön juttu, ja meiksi on ainaki aivan sika-onnellinen että tässä ollaan mukana. Välillä se tuppaa kuitenkin menemään ihan työstä eikä aikaa oikeen jää muihin juttuihin... Jep, työstä se saattaa mennä mutta sikke-hauskasta sellasesta!
Esimerkkinä meidän eiliset harkat, vedettiin kohtauksia överi-eläytymisellä ja pidettiin oikein kunnolla hauskaa! Mainittakoon vielä se, että meillä oli laatikollinen suklaata ja lumipanttereita meidän nautittavana, eli aina ei mennä niillä "limasilla juustoilla" ja "välillä vähän kuvilla leivillä" niinkuin paras ystäväni Meritta napakasti totesi.
Räikkä kiittää ja kuittaa ;)
-METTE
ps. tänään kello yhdeksäntoista reikäreikä nelosella vissii joku ohjelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti