Puheripulia Stage-elämän arjesta

''Voi melua huoneessamme
Jossa me varpaillamme
Yli tungoksen ja joukon
Toisiamme tähyillään
Voi melua, voi kiirettä
Me keskellä liikennettä
Emme pauhun läpi kuule
Sanaa ensimmäistäkään''

Katson kalenteria, ja huomaan tämän torstain olevan ensimmäinen arkinen vapaapäivä stage-reeneistä kolmeen viikkoon. Ensimmäinen päivä kun koulun jälkeen on saanut lähteä suoraan kotiin syömään kunnon ruokaa, eikä ole tarvinnut turvautua koulun tarjoamiin vaaleisiin (joskus hieman kuivahkoihin) leipiin ja limaisiin juustonpaloihin. Aikamoinen taival on ollut tähän asti, ja yritin musiikkityttönä miettiä minkä laulun sanat kuvaisi harkkojen viimeisten minuuttien tunnelmia, ja nuo Johanna Kurkelan sanat osui kun nenä naamaan. Olen myös huomannut, että tulee iltaisin kuunneltua rauhoittavaa ja levollista musiikkia muutenkin. Harkoissa on niin kauhee sekamelska! Kotona on ihan hiljaista.

Mahtavaa on olla tässä mukana ja vielä upeimman porukan kanssa. Uskon että meno menee tästä vaan hurjemmaksi eikä latistu ollenkaan, ja hyvä niin! Tehdään kyllä tosi kovasti töitä, josta pääsen tähän valitusvirteen. VÄSYMYS. En pidä siitä että kalenterin päivät on täynnä värikynien jälkiä. On niin ihana katsoa tyhjiä päiviä ja miettiä mitä keksisi. Viikot on pitkiä ja harjoituksia täytyy tason säilyttämiseksi tunkea viikonlopuillekin. Kun tahti on kova, niin viikonloppuisin ei malta jaksaa tehdä muuta kun nukkua. Iltaisin harkkojen jälkeen tulee kiukuttua turhasta joka harmittaa. Koulun yhdistäminen Stagen kanssa on kaikista vaikein homma. Vaikka kuinka yrittäisi ''keventää'' lukujärjestystä, tuntuu että siellä on liikaa tunteja.

Ohjaajat lohduttavat onneksi sanomalla, ettei tämä tule olemaan niin rankkaa sitten kun suorat lähetykset alkavat, mutta uskon että käy päinvastoin. Vapaapäivät (kuten tämä tänään) ovat suuri ilonaihe, mutta toisaalta tulee taas ajateltua että kannattaako niitä pitää. Kun aikataulupalaverissa sanottiin että maanantai on vapaa stagesta, ensimmäinen ajatus oli ''pitäisikö silloin silti pitää tanssi-, laulu- tai draamaharkat?''. Vaikka kaikki pitävät harjoituksia tosi tärkeinä, niinkun ne onkin, niin tänään monen suusta kuului ''onneksi silloin ei ole stagea!''.

Kyllä tähän on jo tottunut, ja porukkaan varsinkin. Porukka kehtaa sanoa, jos jokin ei mene putkeen. Täytyy olla ankara, mutta muistaa myös huilia. Minulla on kyllä mieletön luotto tähän porukkaan! Ja ikäväkin ehtii tulla, näin vapaapäivänäkin..

-Mersu!